In EnglishNÄKEMYKSIÄNI KASVATTAMISESTA
Meillä on rodun harrastajien keskuudessa jokaisella oma näkemyksemme siitä millainen "täydellisen" bordercollien pitäisi olla. Näkemyksemme vaihtelevat keskenään sen mukaan miten tulkitsemme rotumääritelmää ja minkälainen koira juuri meidän luonteellemme sopii. Vaikka olemme ehkä monista asioista eri mieltä, on paljon asioita joita voimme oppia toisiltamme. En tarkoita että meidän pitäisi tinkiä periaatteistamme vaan hankkiutua eroon ennakkoluuloista. En pidä kovin järkevänä sitä että koiria luokitellaan ainoastaan sen perusteella minkälaisista linjoista ne ovat tai miltä ne näyttävät. Se että koira on tietyn "linjainen" ei automaattisesti tee koirasta hyvää tai huonoa. Mielestäni on todella sääli että monet ihmiset ajattelevat näin mustavalkoisesti. Rehellisesti sanottuna ajattelen niin että ihmiset jotka jatkuvasti kritisoivat muiden koiria ja keskittyvät negatiivisten asioiden etsimiseen toisten tekemisistä, eivät voi olla täysin tyytyväisiä omaan tilanteeseensa. Jos sinulla on kotonasi upea koira, ehkä jopa omasta mielestäsi "täydellinen" koira, nauti siitä! Jos muiden koirat ovat erilaisia kuin omasi, se ei tee niistä yhtään sen huonompia. Todennäköisesti se erilainen koira on täydellinen jollekulle muulle.
Minun "Täydellinen" Bordercollieni
Oma mielikuvani minulle sopivasta, ihanteellisesta bordercolliesta perustuu pitkälti niihin asioihin jotka ovat tärkeimpiä juuri minulle kun harrastan ja kilpailen koiran kanssa. Näkemykseni kehittyy koko ajan kun näen erilaisia koiria, erilaisia työskentelytapoja, erilaisia sukutauluja... Tavoitteenani on kasvattaa monipuolisia harrastuskoiria jotka pystyvät ja haluavat tehdä töitä, mitä ikinä se sillä hetkellä onkin.
Ihannekoirani on vahva sekä fyysisesti että psyykkisesti. Se on terve ja pystyy rakenteensa puolesta kevyesti hyppäämään korkealle, juoksemaan vaivattomasti ja kovalla vauhdilla lyhyitä spurtteja tai pitkiäkin matkoja kerrallaan. Ihannekoirani on ohjaajalleen nöyrä mutta paineen alaisenakaan se ei lopeta työskentelyä. Koira on taistelutahtoinen eikä anna periksi ennen kuin työt on tehty. Ulkopuolinen häiriö ei saa koiran keskittymistä herpaantumaan, se ei reagoi meteliin eikä laukauksiin. Jos koira pelästyy jotain, palautuminen tapahtuu nopeasti. Ihannekoirani sopeutuu helposti erilaisiin tilanteisiin ja on avoin ja ystävällinen ihmisiä kohtaan. Kun työt on tehty, se osaa rentoutua. Paimennusvaistot ovat tallella ja koira pystyy liikuttamaan lammaslaumaa. Ulkonäkö ei ole minulle merkityksellinen muuta kuin siltä osin että haluan bordercollieni näyttävän bordercollielta ja täyttävän rotumääritelmän vaatimukset. Bordercollien kauneus ei ole korvien asennossa, turkin pituudessa tai silmien värissä vaan sen liikkeessä ja tavassa tehdä töitä.
Jalostusyksilöt
Luonne ja terveys ovat minulle jalostuksessa ehdottoman tärkeitä. Koira voi olla äärettömän kaunis tai työskennellä täydellisyyttä hipoen, mutta jos se ei ole terve, ei sillä ole paljoakaan annettavaa. Valitettavasti emme voi valita vain tiettyjä ominaisuuksia jotka siirtäisimme seuraavalle sukupolvelle. Toisaalta jos koira on kaikin tavoin terve ja vielä ehkä ulkomuodoltaankin miellyttävä, mutta ei työskentele sillä tavoin kuin toivoisin koiran työskentelevän, en valitsisi sellaista koiraa pentueen isäksi. Se, kuinka tämä "täydellinen" koira periyttää näitä loistavia ominaisuuksiaan onkin sitten aivan toinen juttu.
Luonne
Oltuani useita vuosia mukana eri koiraurheilulajeissa olen muodostanut mielikuvan siitä minkälaisia ominaisuuksia minulle sopiva harrastuskoira tarvitsee.
Haluan että koira on motivoitunut sillä sekunnilla kun alamme tehdä hommia, en halua käyttää aikaa siihen että saan koiran sopivaan "vireeseen". Koiralla on oltava reilusti taistelutahtoa, se helpottaa treenaamista huomattavasti ja kertoo koiran fyysisestä ja psyykkisestä kestävyydestä. Koira selviää rankoista ja vaativista tilanteista sitkeydellään. Keskittymiskyky on tärkeää. Jos koira työskentelee kauniisti tutussa ympäristössä mutta stressaantuu pahasti kun mennään normaalista treenipaikasta muualle on turha odottaa onnistuneita kisasuorituksia. Toki kärsivällisellä treenaamisella saadaan asiaa helpotettua mutta hyvähermoinen koira toimii stressaantumatta monenlaisissa tilanteissa. Hermorakennetta testataan mm. pk-kokeissa ja luonnetestissä ja nämä tulokset kertovat koirasta huomattavasti enemmän kuin agility- ja tokotulokset. Uskon että on vaikeaa saada huonohermoinen koira toimimaan tokon ja agility huipulla mutta kokeneelle ohjaajalle ei ollenkaan mahdotonta.
Jos harkitsen jonkin koiran jalostuskäyttöä, haluan nähdä miten ko. koira reagoi laukauksiin. Olen nähnyt koiria jotka läpäisevät luonnetestin laukausosion vaikka todellisessa tilanteessa menettävät toimintakykynsä laukausten jälkeen täysin (esim. ensimmäinen koirani Sinna). Luonnetestissä koiran ei tarvitse enää laukausten jälkeen tehdä töitä, todellinen tilanne tulee esiin vasta pk-kokeessa. Ainoastaan pahasti paukkuarat koirat eivät läpäise luonnetestiä. Eräs mielenkiintoinen tilanne olisi testata laukausreaktiota kun koira paimentaa.
Vanhempien tittelit eivät periydy pennuille, mutta pidän käyttötuloksia arvossa. Se että koiralla ei ole lainkaan tuloksia, ei tarkoita että koirassa on jotain vikaa mutta tulokset toimivat kuitenkin todisteena siitä koira pystyy työskentelemään erilaisissa olosuhteissa. Lemmikkikoiran omistaja ei myöskään osaa kertoa koirastaan ja sen ominaisuuksista samalla tavoin kuin kisakoiran omistaja pystyy.
Terveys
Suomessa bordercollieiden terveyttä tutkitaan suhteellisen aktiivisesti ja on helppoa saada tietoa koirista. Jos olen kiinnostunut jostain koirasta, tutkin paitsi kyseisen koiran terveystuloksia niin myös sen vanhempien, sisarusten ja mahdollisten jälkeläisten ja muiden sukulaisten tuloksia. Lonkkien tutkimisen lisäksi on mielestäni tärkeää tutkia myös kyynärnivelet. Etupään ongelmat ovat huomattavasti invalidisoivampia kuin lievät lonkkaongelmat. Silmien peilaaminen (CEA, PRA, HC jne.) on tietysti tärkeää. Vuodenvaihteesta 2004-2005 lähtien rodullemme on ollut käytössä dna-testi CEA:n (Collie Eye Anomaly) tutkimiseksi. Pyrin käyttämään jalostukseen tästä lähtien vain dna-testattuja koiria. Minulle ei ole tärkeää niinkään koiran testitulos vaan tieto: tällaisen testin hyöty ja hienous on juuri siinä että voimme välttyä CEA-sairaiden pentujen tuottamiselta ja silti käyttää jalostukseen sekä terveiksi että kantajiksi todettuja koiria.
Olen sitä mieltä että saadaksemme riittävästi informaatiota pitäisi pentueita tutkia kokonaisuudessaan, ei ainoastaan jalostusyksilöitä. Olisi myös hyvin tärkeää että harvinaisemmatkin sairaudet tulisivat esiin jotta kasvattajat voisivat miettiä jalostusvalintojaan. Tietojen salailu ei auta ketään ja kostautuu todennäköisesti kuitenkin jossain vaiheessa. Jokaisessa linjassa on omat ongelmansa, pelkkien hyvien tulosten julkaiseminen ei kerro siitä ettei ongelmia olisi. Itse olen valinnut avoimuuden kaikkien tulosten suhteen. Kun ongelmia tulee eteen, tuntuu aivan käsittämättömän pahalta mutta asian salaaminen ei vie ongelmaa pois, sen julkituominen taas saattaa jättää muutaman väärän jalostusvalinnan tekemättä.
Pentujen testaaminen
Eyewitness-pennut kokevat monenlaisia tilanteita ennen lähtemistään uusiin koteihin. Pennut asuvat keskellä taloamme sijaitsevassa takkahuoneessa, jossa niillä on paljon tilaa harjoitella leikkimistä ja liikkumista. Pennut tottuvat erilaisiin ihmisiin jotka leikkivät niiden kanssa ja totuttavat pennut käsittelyyn jo alusta alkaen. Kesäaikaan pennut pääsevät heti liikkumisen aloitettuaan ulos, talvella hiukan myöhemmin. Annan pentujen liikkua vapaana niin paljon kuin ne haluavat aivan pienestä lähtien. En halua olla pentuja kohtaan ylihuolehtiva, terve pentu ei vahingoitu vieraiden ihmisten tapaamisesta tai mullassa möyrimisestä. Jos pennussa on jotain vikaa, haluan saada sen mieluummin selville itse ennen luovutusikää kuin myydä sairastelevaa pentua kenellekään.
Haluan itse olla näkemässä miten pennut reagoivat erilaisiin tilanteisiin, koviin ääniin ja laukauksiin. Ensimmäisen kerran pennut kuulevat laukauksia emänsä seurassa. Kun emä ei reagoi laukauksiin eivät terveet, hyvähermoiset pennut myöskään reagoi. Jos joku pennuista reagoi ääniin, en myy sellaista pentua pk-harrastuksista kiinnostuneeseen kotiin ja omistajaa informoidaan tilanteesta. Emä on pennuille kaikkein tärkein esimerkki ja sen vuoksi emän on oltava avoin ja tervepäinen, hyvähermoinen narttu.
Pennut saavat viettää aikaa myös muiden aikuisten koirien kanssa ennen luovutusikää. Pennut ehtivät oppimaan paljon koirankieltä seitsemän viikon ikään mennessä ja on tärkeää että niiden kokemukset ovat hyviä. Ne oppivat lähestymään aikuisia koiria oikein ja luottamaan siihen että pystyvät selviytymään kohtaamistilanteista itse. Laumassa eläminen on tuttua luovutusikäiselle Eyewitness-pennulle.
Eyewitness-pennut pentutestataan 6-7 viikon iässä. Testin tekee pennuille vieras henkilö sellaisessa tilassa jossa pennut eivät ole aikaisemmin käyneet. Testin tulosten avulla päätän mikä pentu menee mihinkin kotiin ja sen lisäksi osaan antaa pentujen omistajille yksilöllisiä ohjeita juuri heidän pentunsa kouluttamiseen. Pentutestissä testataan mm. kontaktihakuisuutta, ääniherkkyyttä, palautumista, koulutettavuutta, dominanssia jne.
Kaikki jalostukseen käyttämäni koirat ovat lonkka- ja kyynärkuvattuja ja ne on silmäpeilattu sekä pentuna että aikuisena. Eyewitness-pentueet silmäpeilataan CEA:n varalta ennen luovutusta ja suositan uusia omistajia lonkka- ja kyynärkuvaamaan kasvattini noin 1-2 -vuotiaana. Pennut ovat luovutettaessa eläinlääkärin tarkastamia ja pennunostaja saa mukaansa pentuoppaan (terveydenhoito, ruokinta, sosiaalistaminen, tapakasvatus, koulutus jne.), kaikki dokumentit pennun ja sen vanhempien terveydestä (eläinlääkärintodistus pennun terveydestä, silmäpeilauskaavake, todistukset vanhempien lonkka-, kyynär- ja silmätutkimuksista, luonnetestipöytäkirja ja kopiot koetuloksista) sekä pentutestikaavakkeen.
Pentujen omistajien valitseminen
Oikeanlaisten kotien löytäminen pennuille on vähintään yhtä vaikeaa kuin jalostusvalintojen tekeminen. On tärkeää että herkkä pentu ei mene ihmiselle joka on äkkipikainen ja erittäin dominoivaa pentua en antaisi kovin hiljaiselle ja "ylikiltille" ihmiselle.
Jokainen bordercollie ansaitsee kodin jossa sitä rakastetaan, siitä pidetään hyvää huolta ja ruokitaan hyvin, mutta myös kodin jossa se saa toteuttaa itseään tekemällä töitä, mitä tahansa se sitten onkin. En edellytä kasvattieni ehdottomasti kilpailevan ja menestyvän, haluan kuitenkin että pennut saavat käyttää loputtoman energiansa johonkin hyödylliseen. Bordercollie (ja mikä tahansa muukin koira) ansaitsee päivittäin päästä juoksemaan vapaana, se on kaikkein parasta liikuntaa.
Olen hyvin kiinnostunut pentujen hyvinvoinnista ja haluan pitää yhteyttä uusien pennunomistajien kanssa koko koiran elämän ajan. Sen vuoksi onkin tärkeää että tulemme omistajien kanssa hyvin toimeen ja omistajat tuntevat voivansa ottaa yhteyttä minuun milloin tahansa. Pyrin järjestämään mahdollisuuksien mukaan pentutapaamisia joissa vietämme yhdessä aikaa, vertailemme koiriemme kehitysvaiheita ja treenaamme yhdessä.
Suosittelen pennunomistajia viemmän pentuja alusta asti mahdollisimman moniin eri paikkoihin, tutustumaan erilaisiin ihmisiin, koiriin, ääniin jne. Varhainen sosiaalistaminen on todella tärkeää. Sanotaan että huonosti sosiaalistettu koira on vaarallisempi kuin villieläin.
Neuvot ja koulutusvinkit joita annan kasvattieni omistajille ovat ainoastaan vinkkejä. En vaadi että kaikkien pitää kouluttaa koiransa samalla tavoin kuin minä. Pyrin auttamaan jokaista löytämään oman tapansa treenata ja juuri heille sopivan treeniryhmän jossa on mukava käydä.
Eräs tärkeimmistä asioista joita pennulle tarvitsee opettaa on rauhoittuminen. Mukavin kisa- ja treenikoira on sellainen joka tekee täysillä töitä kun niin halutaan ja hommien päätyttyä se rauhoittuu. Kun opetan pienelle pennulle uusia asioita, haluan sen olevan riittävän rauhallisessa vireessä. Opetan jo pienen pennun tekemään asioita keskittyneesti ja tarkasti. Se ei tarkoita sitä että pennulta vaadittaisiin paljon tai että harjoitteleminen olisi tylsää, päin vastoin. Harjoitushetket ovat aina lyhyitä, liikkeitä pilkotaan ihan pieniin osiin ja pentua palkitaan ruhtinaallisesti.
Lopuksi
Olen tullut siihen tulokseen että mitä tahansa tekeekin, ei voi koskaan olla kaikille mieliksi. Kouluttaa koiraansa miten tahansa tai tekee minkälaisia jalostusvalintoja tahansa, aina löyty joku joka ei pidä tyylistäsi, syystä taikka toisesta. Tavoitteenani on kasvattaa koiria joiden kanssa on mukava ja helppo elää, ja löytää jokaiselle pennulle koti jossa se saa elää onnellisen, aktiivisen elämän.
Olen erittäin kiinnostunut kuulemaan uusista rotumme harrastajista tai rodusta kiinnostuneista ihmisistä, ota yhteyttä!
jenni(at)leinolaw.fi
